bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish 1776
/
Proverbs 31
Proverbs 31
Finnish 1776
← Chapter 30
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
1
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
← Chapter 30
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31