Psalms 119 — Finnish 1776

1Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.

2Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.

3Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.

4Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.

5O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!

6Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.

7Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.

8Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.

9Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.

10Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.

11Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.

12Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!

13Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.

14Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.

15Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.

16Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.

17Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.

18Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.

19Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.

20Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.

21Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.

22Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.

23Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.

24Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

25Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.

26Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.

27Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.

28Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.

29Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.

30Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.

31Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.

32Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.

33Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.

34Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.

35Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.

36Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.

37Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.

38Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.

39Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.

40Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.

41Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,

42Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.

43Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.

44Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,

45Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,

46Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,

47Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,

48Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.

49Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.

50Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.

51Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.

52Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.

53Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.

54Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.

55Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.

56Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.

57Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.

58Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.

59Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.

60Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.

61Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.

62Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

63Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,

64Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.

65Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.

66Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.

67Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.

68Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.

69Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.

70Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.

71Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.

72Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.

73Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.

74Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.

75Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.

76Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.

77Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.

78Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.

79Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.

80Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.

81Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.

82Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?

83Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.

84Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?

85Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.

86Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.

87He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.

88Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.

89Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.

90Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.

91Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.

92Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.

93En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.

94Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.

95Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.

96Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.

97Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.

98Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.

99Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.

100Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.

101Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.

102En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.

103Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.

104Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

105Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.

106Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.

107Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.

108Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.

109Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.

110Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.

111Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.

112Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.

113Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.

114Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.

115Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.

116Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.

117Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.

118Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.

119Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.

120Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.

121Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.

122Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.

123Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.

124Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.

125Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.

126Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.

127Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.

128Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

129Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.

130Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.

131Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.

132Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.

133Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.

134Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.

135Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.

136Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.

137Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.

138Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.

139Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.

140Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.

141Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.

142Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.

143Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.

144Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.

145Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.

146Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.

147Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.

148Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.

149Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

150Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.

151Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.

152Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.

153Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.

154Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.

155Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.

156Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

157Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.

158Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.

159Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.

160Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.

161Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.

162Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.

163Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.

164Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

165Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.

166Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.

167Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.

168Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.

169Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.

170Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.

171Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.

172Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.

173Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.

174Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.

175Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!

176Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.