bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish 1992 (Kirkkoraamattu 1992)
/
Job 29
Job 29
Finnish 1992 (Kirkkoraamattu 1992)
← Chapter 28
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 30 →
1
Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
2
-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
3
Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
4
Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
5
ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
6
Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
7
Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
8
nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
9
Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
10
Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
11
Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
12
Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
13
Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
14
Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
15
Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
16
Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
17
Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
18
Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.
19
Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
20
Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."
21
Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
22
Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23
He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
24
Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
25
Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.
← Chapter 28
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 30 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42