Joel 2

Finnish 1992 (Kirkkoraamattu 1992)

← Chapter 1 Jump to: Chapter 3 →

1-- Puhaltakaa torveen Siionissa, antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani! Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä.

2Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä. Niin kuin aamurusko leviää vuorille, niin levittäytyy maahan suuri ja väkevä kansa. Sellaista kansaa ei ole ennen ollut eikä koskaan enää ole, ei tulevienkaan sukupolvien aikana.

3Hävittävä tuli kulkee sen edellä, leimuava liekki sen jäljessä. Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, sen jäljessä kuin eloton aavikko. Mikään ei säästy tuholta.

4Hyökkääjät ovat näöltään kuin hevoset, ne juoksevat kuin ratsut.

5Ne hyppivät vuorten harjanteilla rämisten kuin sotavaunut, rätisten kuin olkia ahmiva liekki. Ne ovat kuin väkevä sotajoukko, taisteluun valmis.

6Kansat vapisevat niiden edessä, ihmisten kasvot kalpenevat.

7Ne ryntäävät eteenpäin kuin soturit, kiipeävät muurille kuin sankarit. Kukin kulkee tietään suoraan, yksikään ei poikkea suunnastaan.

8Ne eivät sysi toinen toistaan, kukin tietää oman tiensä. Ne syöksyvät keihäiden välitse, etenevät hyvässä järjestyksessä.

9Ne hyökkäävät kaupunkiin, ryntäävät muurille, kiipeävät taloihin, tunkeutuvat ikkunoista sisään kuin varkaat.

10Maa järisee niiden edessä, taivas vapisee. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu.

11Herra itse johtaa sotajoukkoa jylisevällä äänellään. Valtava on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä toteuttaja. Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää?

12Vielä nytkin Herra sanoo: -- Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa.

13Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.

14Ehkä hän vielä leppyy ja siunaa jälleen sadon. Silloin voitte taas tuoda ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne.

15Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous!

16Kootkaa väki, pyhittäkää kansa, kutsukaa vanhukset, kootkaa lapset ja imeväiset. Lähteköön sulhanen morsiuskammiosta ja morsian häähuoneesta.

17Itkekää, papit, pyhäkön esipihalla, eteishallin ja alttarin välissä. Sanokaa, te Herran palvelijat: "Katso, Herra, säälien kansasi puoleen. Älä anna sen joutua häväistäväksi, vieraitten kansojen hallittavaksi. Miksi saisivat kansat pilkaten sanoa: 'Missä on Israelin Jumala?'"

18Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan.

19Herra vastaa omilleen: -- Minä annan teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette kylläisiksi. En anna teidän enää joutua vieraiden kansojen pilkattaviksi.

20Viholliset, jotka tulivat pohjoisesta, minä karkotan pois teidän kimpustanne. Minä hajotan heidät kuivaan ja autioon maahan, työnnän etujoukon itäiseen mereen saakka, jälkijoukon läntiseen mereen. Heidän raadoistaan nousee lemu, leviää mätänemisen löyhkä. He ovat ylvästelleet teoillaan!

21Älkää pelätkö, pellot, iloitkaa ja riemuitkaa! Herra tekee suuria tekoja.

22Älkää pelätkö, metsän eläimet! Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi, puut kantavat hedelmää, viikunapuu ja viiniköynnös antavat runsaan sadon.

23Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen.

24Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen.

25Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne.

26Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne. Minun kansaani ei enää koskaan pilkata.

27Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata.

28(H3:1) -- Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.

29(H3:2)Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.

30(H3:3)Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita.

31(H3:4)Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava.

32(H3:5)Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.

← Chapter 1 Jump to: Chapter 3 →