bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish 1992 (Kirkkoraamattu 1992)
/
Zechariah 12
Zechariah 12
Finnish 1992 (Kirkkoraamattu 1992)
← Chapter 11
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 13 →
1
Ennussana. Tämä on Herran sana Israelille. Näin sanoo Herra, joka on levittänyt taivaat, laskenut maan perustukset ja luonut hengen ihmisen sisimpään:
2
"Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään.
3
Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä.
4
Tuona päivänä -- näin kuuluu Herran sana -- minä annan hevosten vauhkoontua ja ratsastajien joutua sekasortoon. "Minä kiinnitän katseeni Juudan heimoon ja varjelen sitä, mutta teen sokeiksi viholliskansojen ratsut.
5
Juudan sukujen päämiehet sanovat silloin: 'Jerusalemin asukkaat ovat meidän tukenamme. Herra Sebaot, heidän Jumalansa, auttaa heitä.'
6
Sinä päivänä minä teen Juudan heimojen päämiehet liekeiksi keskelle kuivaa metsää, ikään kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja tuli tuhoaa kansat oikealta ja vasemmalta. Mutta Jerusalemin asukkaat pysyvät yhä paikoillaan kaupungissaan.
7
(H12:7-8)"Sinä päivänä Herra on kilpenä Jerusalemin asukkaiden ympärillä, ja silloin heikoinkin heistä on kuin Daavid, ja Daavidin suku heidän johdossaan on kuin Jumala, kuin Herran enkeli.
8
(H12:7-8)Mutta Herra pelastaa ensiksi Juudan asuinsijat, etteivät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat saisi suurempaa kunniaa kuin Juuda.
9
"Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
10
Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.
11
Silloin Jerusalemissa itketään yhtä äänekkäästi kuin itkettiin Hadad- Rimmonia Megiddon laaksossa.
12
Koko maa on täynnä valitusta. Kukin suku valittaa erikseen, ja erikseen niiden miehet ja naiset: Daavidin suku, Natanin suku,
13
Leevin suku, Simein suku
14
ja kaikki muutkin suvut, jokainen niistä erikseen ja erikseen niiden miehet ja naiset.
← Chapter 11
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 13 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14