Luke 19

Finnish FINRK

← Chapter 18 Jump to: Chapter 20 →

1Jeesus tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.

2Siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja oli rikas.

3Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska oli pienikokoinen.

4Niinpä hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi.

5Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.”

6Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.

7Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.”

8Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen jotakin kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”

9Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika.

10Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.”

11Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus kertoi vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja monet luulivat, että Jumalan valtakunta ilmestyisi aivan pian.

12Hän sanoi: ”Muuan jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkuuden ja palatakseen sitten takaisin.

13Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen minaa hopeaa ja sanoi: ’Asioikaa näillä, kunnes minä palaan.’

14Mutta hänen maanmiehensä vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: ’Emme tahdo tätä miestä kuninkaaksemme.’

15Kun hän oli saanut kuninkuuden ja palannut takaisin, hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille oli antanut hopean, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.

16Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: ’Herra, sinun hopeasi on tuottanut kymmenen minaa lisää.’

17Kuningas sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija. Koska olet ollut vähimmässä uskollinen, saat hallita kymmentä kaupunkia.’

18Toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun hopeasi on tuottanut viisi minaa lisää.’

19Hänelle kuningas sanoi: ’Sinä saat hallita viittä kaupunkia.’

20Vielä tuli yksi ja sanoi: ’Herra, tässä on sinun hopeasi. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä.

21Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat sen, mitä et ole tallettanut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’

22Kuningas sanoi hänelle: ’Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä kelvoton palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan sen, mitä en ole tallettanut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.

23Miksi et siis vienyt hopeaani rahanvaihtajalle, niin että palattuani olisin voinut nostaa sen korkoineen?’

24Vieressä seisoville kuningas sanoi: ’Ottakaa häneltä pois se hopea ja antakaa sille, jolla on kymmenen minaa.’

25He sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on jo kymmenen minaa.’

26Kuningas jatkoi: ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

27Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa minun edessäni.’”

28Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä kulkemaan ylös Jerusalemiin.

29Kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, hän lähetti kaksi opetuslastaan

30ja sanoi: ”Menkää edessä olevaan kylään. Kun tulette sinne, te löydätte kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne.

31Jos joku kysyy teiltä, miksi te päästätte sen, vastatkaa näin: ’Herra tarvitsee sitä.’”

32Lähetetyt menivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli sanonut.

33Kun he olivat päästämässä varsaa irti, sen omistajat kysyivät heiltä: ”Miksi te päästätte varsan?”

34He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.”

35He toivat varsan Jeesukselle, heittivät sen päälle vaatteitaan ja nostivat Jeesuksen sen selkään.

36Hänen ratsastaessaan jotkut levittivät vaatteitaan tielle.

37Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet.

38He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!”

39Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!”

40Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

41Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä

42ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

43Vielä tulevat sinun osaksesi päivät, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta.

44He kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat sinun lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi.”

45Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ulos.

46Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”

47Hän opetti joka päivä temppelissä. Ylipapit, kirjanoppineet ja kansan johtomiehet miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi.

48He eivät kuitenkaan keksineet, miten menetellä, sillä koko kansa pysytteli hänen ympärillään ja kuunteli häntä.

← Chapter 18 Jump to: Chapter 20 →