1 Kings 8 — Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

1Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekuntapäämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

5Kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen. He uhrasivat lampaita ja nautoja niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea.

6Papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

7Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.

8Korennot olivat niin pitkät, että niiden päät saattoi nähdä kaikkeinpyhimmästä kuorin edestä, mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ne jäivät sinne tähän päivään asti.

9Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyään Egyptin maasta

10Kun papit lähtivät pyhäköstä, pilvi täytti Herran temppelin,

11niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

12Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

13Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinpaikan, asuaksesi siinä iäti."

14Kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi.

15Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellään on täyttänyt sen, mitä hän suullaan puhui isälleni Daavidille, sanoen:

16'Siitä päivästä saakka, jona vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, jossa nimeni asuisi. Mutta olen valinnut Daavidin hallitsemaan kansaani Israelia.'

17Isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

18Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Kun aiot rakentaa temppelin nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot.

19Kuitenkaan sinä et ole temppeliä rakentava, vaan poikasi, joka lähtee kupeistasi. Hän on rakentava temppelin nimelleni.'

20Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: olen noussut isäni Daavidin sijaan ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra puhui, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

21Olen valmistanut siihen paikan arkille, jossa on Herran liitto, minkä hän teki isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta."

22Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

23ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään,

24sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, kuten nyt on tapahtunut.

25Nyt, Herra, Israelin Jumala, pidä, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni, sanoen: 'Aina on mies suvustasi istuva edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain poikasi pitävät vaarin tiestään, että he vaeltavat edessäni, niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.'

26Toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, isälleni.

27Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut!

28Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee edessäsi,

29ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: 'Nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

30Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

31Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo alttarisi edessä tässä temppelissä,

32kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa. Tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

33Jos vihollinen voittaa kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palaavat luoksesi, kiittävät nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

34kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isilleen.

35Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska kuulet heitä,

36niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijoidesi ja kansasi Israelin synti – sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa – ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

38ja jos joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

39kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet –

40jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet isillemme antanut.

41Myös jos joku muukalainen, joka ei ole kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta nimesi tähden –

42sillä sielläkin kuullaan suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

43niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka olen rakentanut.

44Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka olen nimellesi rakentanut,

45niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

47mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijoittensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

48ja palaavat luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isilleen, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen nimellesi rakentanut,

49kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus

50ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan, ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.

51Sillä ovathan he kansasi ja perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

52Olkoot siis silmäsi avoinna palvelijasi ja kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.

53Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin puhuit palvelijasi Mooseksen kautta viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra."

54Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, hän nousi Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,

55astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä sanoen:

56"Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.

57Olkoon Herra, Jumalamme, kanssamme, niin kuin hän on ollut isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hylätkö,

58vaan kääntäköön sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen käskyjään, säädöksiään ja oikeuksiaan, jotka hän on antanut isillemme.

59Olkoot nämä sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivät ja yöt Herraa, meidän Jumalaamme lähellä, että hän hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

60niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.

61Olkoon sydämenne eheästi Herran, Jumalanne kanssa, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjään samoin kuin nytkin."

62Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

63Salomo uhrasi rauhanuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta nautaa ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. He, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.

64Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli uhrattava siellä polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, jotta polttouhri, ruokauhri ja rauhanuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

65Salomo vietti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssaan, Herran, Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti

66Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät teltoilleen iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.