1 Samuel 26

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 25 Jump to: Chapter 27 →

1Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: "Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella."

2Saul nousi ja meni Siifin erämaahan ja hänen mukanaan kolmetuhatta Israelin valiomiestä etsimään Daavidia Siifin erämaasta.

3Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään erämaahan,

4hän lähetti vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.

5Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt. Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.

6Silloin Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: "Kuka lähtee kanssani Saulin luo leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden kanssasi."

7Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänsä taakse. Mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillään.

8Silloin Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan. Vain yksi isku, toista ei tarvita."

9Mutta Daavid vastasi Abisaille: "Älä surmaa häntä, sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?"

10Vielä Daavid sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: joko Herra itse lyö hänet tai hänen kuolinpäivänsä tulee tai hän lähtee sotaan ja tuhoutuu siellä.

11Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänsä takaa ja vesiastia, ja sitten lähtekäämme."

12Niin Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pään takaa, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he kaikki nukkuivat, sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

13Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle pitkän välimatkan päähän.

14Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: "Etkö vastaa, Abner?" Abner vastasi ja sanoi: "Kuka sinä olet, joka huudat kuninkaalle?"

15Daavid sanoi Abnerille: "Sinähän olet mies, eikä vertaistasi ole Israelissa. Miksi et vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, herraasi.

16Se, mitä teit, ei ollut hyvin tehty. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänsä takana?"

17Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: "Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid." Daavid vastasi: "Niin on, herrani, kuningas."

18Vielä hän sanoi: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tai mitä pahaa minulla on tekeillä?

19Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska he tänä päivänä karkottavat minut pois Herran perintöosasta sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.'

20Älköön kuitenkaan vereni vuotako maahan kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua kuin ajetaan peltokanaa vuorilla."

21Silloin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid, sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni tänä päivänä on ollut kallis silmissäsi. Katso, olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin."

22Daavid vastasi ja sanoi: "Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.

23Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä käsiini, mutta en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.

24Katso, niin kuin henkesi on tänä päivänä ollut suuriarvoinen silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä."

25Saul sanoi Daavidille: "Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Minkä teet, sen teet, mitä voit, sen voit." Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

← Chapter 25 Jump to: Chapter 27 →