Acts 21

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 20 Jump to: Chapter 22 →

1Tapahtui, että erosimme heistä ja lähdimme purjehtimaan kiireesti suoraa päätä Koos-saareen, mutta seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan.

2Sieltä löysimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan.

3Kun Kypros alkoi näkyä ja oli jäänyt vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja laskimme maihin Tyyroon. Siellä laivan oli näet määrä purkaa lastinsa.

4Tavattuamme opetuslapset viivyimme siellä seitsemän päivää. He sanoivat Hengen vaikutuksesta Paavalille, ettei hän menisi Jerusalemiin.

5Mutta kun ne päivät olivat kuluneet, lähdimme matkaan, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme.

6Sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat koteihinsa.

7Tyyrosta me saavuimme Ptolemaihin, ja siihen päättyi purjehduksemme. Tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme päivän heidän luonaan.

8Mutta seuraavana päivänä me, jotka olimme olleet Paavalin mukana, lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippoksen taloon, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen luokseen.

9Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat.

10Siellä viivyimme useita päiviä. Sinne tuli Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus.

11Tultuaan luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä hänen jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset sitovat näin Jerusalemissa ja luovuttavat pakanoiden käsiin.'"

12Kun sen kuulimme, kehotimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin.

13Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä teette, kun itkette ja särjette sydäntäni? Sillä minä olen valmis, en ainoastaan tulemaan sidotuksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."

14Mutta kun hän ei taipunut, rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto."

15Niiden päivien kuluttua valmistauduimme matkaan ja menimme ylös Jerusalemiin.

16Kanssamme lähti myös opetuslapsia Kesareasta, jotka veivät meidät majapaikkaamme erään vanhan opetuslapsen, kyproslaisen Mnasonin, luo.

17Saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan.

18Seuraavana päivänä Paavali meni kanssamme Jaakobin luo, ja kaikki vanhimmat saapuivat sinne.

19Kun hän oli heitä tervehtinyt, hän kertoi kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palvelusvirkansa kautta oli tehnyt pakanoiden keskuudessa.

20Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on niitä, jotka ovat uskoneet, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.

21Mutta heille on kerrottu sinusta, että opetat kaikkia pakanoiden keskuudessa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta sanoen, etteivät ympärileikkaisi lapsiaan ja vaeltaisi tapojen mukaan.

22Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen.

23Tee siis tämä, minkä sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä.

24Ota heidät luoksesi ja puhdistaudu heidän kanssaan ja maksa kulut heidän puolestaan, että he leikkauttaisivat tukkansa. Siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.

25Mutta pakanoista, jotka ovat uskoneet, me olemme päättäneet ja kirjoittaneet kirjeen, että heidän täytyy karttaa epäjumalille uhrattua, verta ja lihaa, jonka veri ei ole laskettu pois, sekä haureutta."

26Silloin Paavali otti miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistautunut heidän kanssaan, hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän oli tuotava uhri itse kunkin edestä.

27Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset hänet temppelissä, saattoivat koko kansan kiihdyksiin ja kävivät häneen käsiksi

28ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka opettaa kaikkialla kaikkia ihmisiä kansaamme, lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia temppeliinkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan."

29Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet temppeliin.

30Koko kaupunki lähti liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon. He ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos temppelistä, ja heti portit suljettiin.

31Mutta kun he tahtoivat tappaa hänet, sai sotaväenosaston tuhannenpäällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.

32Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäälliköitä ja juoksi alas heidän luokseen. Kun he näkivät tuhannenpäällikön ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia.

33Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni, käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt.

34Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Koska hän melun tähden ei voinut saada varmuutta, hän käski viedä hänet kasarmiin.

35Mutta kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden,

36sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois hänet!"

37Kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, hän sanoi tuhannenpäällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko kreikkaa?

38Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljan nosti kapinaan ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?"

39Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, huomattavan Kilikian kaupungin, kansalainen. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle."

40Kun hän sen salli, Paavali, seisoen portailla viittasi kädellään kansalle. Kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, hän puhui heille heprean kielellä ja sanoi:

← Chapter 20 Jump to: Chapter 22 →