bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
/
Genesis 32
Genesis 32
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
← Chapter 31
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 43
Chapter 44
Chapter 45
Chapter 46
Chapter 47
Chapter 48
Chapter 49
Chapter 50
Chapter 33 →
1
Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.
2
Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.
3
Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.
4
Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan Edomin alueelle.
5
Hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.
6
Olen saanut nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon silmiesi edessä.'"
7
Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Tulimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan."
8
Jaakobin valtasi suuri pelko ja ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, sekä lampaat, vuohet, naudat ja kamelit kahteen joukkoon.
9
Hän näet ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon."
10
Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin teen sinulle hyvää!'
11
Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet palvelijallesi osoittanut. Sillä ainoastaan sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt minulla on kaksi joukkoa.
12
Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen.
13
Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan siemenesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota sen paljouden tähden ei voi lukea.'"
14
Hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle
15
kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa emälammasta ja kaksikymmentä pässiä,
16
kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
17
Hän jätti ne palvelijoittensa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille."
18
Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo eläimet tuolla edelläsi?'
19
vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'"
20
Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.
21
Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.'" Sillä hän ajatteli: "Minä lepytän häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."
22
Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.
23
Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.
24
Hän otti heidät ja vei heidät joen yli. Hän vei yli kaiken, mitä hänellä oli.
25
Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin hänen kanssaan painiskeli muuan mies päivän koittoon asti.
26
Kun mies huomasi, ettei hän voittanut häntä, hän iski häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
27
Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."
28
Hän sanoi hänelle: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob."
29
Hän sanoi: "Nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut."
30
Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi." Hän vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi hänet siinä.
31
Jaakob antoi paikalle nimen Penuel, "sillä", hän sanoi, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on pelastunut."
32
Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa.
33
Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli, sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.
← Chapter 31
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 43
Chapter 44
Chapter 45
Chapter 46
Chapter 47
Chapter 48
Chapter 49
Chapter 50
Chapter 33 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50