John 6

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 5 Jump to: Chapter 7 →

1Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, meren tuolle puolelle.

2Häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille.

3Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsineen.

4Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.

5Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan luokseen, hän sanoi Filippokselle: "Mistä ostamme leipää heidän syödäkseen?"

6Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.

7Filippos vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän."

8Niin eräs hänen opetuslapsistaan, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle:

9"Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"

10Jeesus sanoi: "Asettakaa ihmiset aterioimaan." Siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, asettuivat aterioimaan.

11Jeesus otti leivät, kiitti ja jakeli istuville, samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.

12Mutta kun heidät oli ravittu, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kootkaa yli jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan."

13He kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista koria palasilla, mitkä olivat jääneet yli viidestä ohraleivästä niiltä, jotka olivat aterioineet.

14Ihmiset sanoivat nähtyään sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt: "Tämä on totisesti se Profeetta, joka oli tuleva maailmaan."

15Huomattuaan, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet tehdäkseen hänet kuninkaaksi, Jeesus vetäytyi taas pois vuorelle, hän yksinään.

16Mutta kun ilta tuli, hänen opetuslapsensa menivät alas merelle,

17astuivat veneeseen ja lähtivät menemään meren toiselle puolelle, Kapernaumiin. Oli tullut jo pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen,

18ja meri aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.

19Kun he olivat soutaneet noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä stadionia, he näkivät Jeesuksen kävelevän meren päällä ja tulevan lähelle venettä, ja he pelästyivät.

20Mutta hän sanoi heille: "Minä olen, älkää pelätkö."

21He tahtoivat ottaa hänet veneeseen, ja pian vene oli sillä rannalla, jonne he olivat matkalla.

22Seuraavana päivänä kansa oli yhä vielä meren toisella puolella. He olivat näet nähneet, ettei siellä ollut muuta kuin yksi vene ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa veneeseen, vaan että hänen opetuslapsensa olivat lähteneet yksin pois.

23Kuitenkin oli veneitä tullut Tiberiasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sitten kun Herra oli lausunut kiitoksen.

24Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, hekin astuivat veneisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta.

25Kun he löysivät hänet meren toiselta puolelta, he sanoivat hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"

26Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti sanon teille: ette etsi minua sen tähden, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että söitte leipiä ja tulitte ravituiksi.

27Älkää tehkö työtä saadaksenne sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava, sillä häneen on Isä, Jumala itse, painanut sinettinsä."

28He sanoivat hänelle: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekisimme Jumalan tekoja?"

29Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."

30He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä teet, että näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon teet?

31Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, kuten on kirjoitettu: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'"

32Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: Mooses ei antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta todellisen leivän.

33Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

34He sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää."

35Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun tyköni, ei tule koskaan nälkä, eikä sille, joka uskoo minuun, tule koskaan jano.

36Mutta olen sanonut teille, että olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

37Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee tyköni, ja sitä, joka tulee tyköni, en heitä ulos.

38Sillä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

39Tämä on lähettäjäni, Isän, tahto, etten kadota ketään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän hänet viimeisenä päivänä.

40Sillä lähettäjäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41Juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta".

42He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Olen tullut alas taivaasta'?"

43Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

44Ei kukaan tule tyköni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

45Profeetoissa on kirjoitettuna: 'He tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee tyköni.

46Ei niin, että kukaan olisi nähnyt Isän, ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.

47Totisesti, totisesti sanon teille: sillä, joka uskoo minuun, on iankaikkinen elämä.

48Minä olen elämän leipä.

49Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat.

50Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei se, joka sitä syö, kuolisi.

51Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Leipä, jonka minä annan, on lihani, jonka minä annan maailman elämän edestä."

52Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka hän voi antaa lihansa meille syötäväksi?"

53Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, teillä ei ole elämää itsessänne.

54Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55Sillä minun lihani on oikea ruoka, ja minun vereni on oikea juoma.

56Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

57Niin kuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minut syö, elää minun kauttani.

58Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne laita: he söivät ja kuolivat. Se, joka tätä leipää syö, elää iankaikkisesti."

59Tämän hän puhui synagogassa opettaessaan Kapernaumissa.

60Monet hänen opetuslapsistaan sen kuultuaan sanoivat: "Tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kuulla?"

61Mutta kun Jeesus sisimmässään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä?

62Mitä sitten, jos näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!

63Henki on se, joka tekee eläväksi, liha ei mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä puhun teille, ovat henki ja ovat elämä.

64Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka oli kavaltava hänet.

65Hän sanoi: "Sen tähden olen sanonut teille, että kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei sitä anneta hänelle minun Isältäni."

66Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.

67Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

68Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat,

69ja olemme uskoneet ja ymmärtäneet, että sinä olet Jumalan Pyhä."

70Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."

71Mutta sen hän sanoi Juudaksesta, Simon Iskariotin pojasta, sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.

← Chapter 5 Jump to: Chapter 7 →