Nahum 2

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 1 Jump to: Chapter 3 →

1Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi, sillä enää ei käy kimppuusi turmiontuoja, hänet on hävitetty kokonaan."

2Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa voimasi äärimmilleen.

3Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden ja Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja hävittäneet niiden viiniköynnökset.

4Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, sotilaat purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen sotaan varustautumispäivänään, ja sypressikeihäät heiluvat.

5Sotavaunut välkehtivät kaduilla ja ryntäilevät toreilla. Ne ovat kuin soihdut ja kiitävät kuin salamat.

6Hän muistaa ylhäisensä. Ne kaatuilevat kiiruhtaessaan sen muurille, ja suojakatos on pantu kuntoon.

7Virranpuoleiset portit on aukaistu, ja palatsi menehtyy pelkoon.

8Karkotuspäätös on tehty: se viedään vankeuteen, ja sen neitoset huokailevat valittaen kuin kyyhkyset ja lyövät rintaansa.

9Niinive on ollut kuin vesilammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! – "Seis! pysähtykää!" Mutta yksikään ei käänny takaisin.

10Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, on runsaasti kaikenlaisia kalliita esineitä. –

11Se on tyhjennetty, riisuttu ja hävitetty! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot synkkenevät.

12Missä on leijonien asuinsija, nuorten jalopeurojen elinpiiri, jossa leijona ja naarasleijonat pentuineen kulkivat kenenkään pelottelematta?

13Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen. Se täytti luolansa saaliilla ja olinpaikkansa sillä, minkä oli raadellut.

14Katso, minä käyn kimppuusi, – tämä on Herran Sebaotin sana, – poltan savuksi sen sotavaunut, ja nuoret leijonasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä raatelusi, eikä enää kuulla sanansaattajiesi ääntä.

← Chapter 1 Jump to: Chapter 3 →