1 Kings 22 — finnish

1He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelinvälillä.

2Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelinkuninkaan luo.

3Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: "Tiedättehän, ettäGileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä otasitä pois Aramin kuninkaan käsistä."

4Ja hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä minun kanssani sotaanGileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minäniinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseniniinkuin sinun hevosesi!"

5Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin,mitä Herra sanoo".

6Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, jasanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaanvai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".

7Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herranprofeettaa, jolta voisimme kysyä?"

8Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, joltavoisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän eikoskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlanpoika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".

9Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Noudakiiruusti Miika, Jimlan poika".

10Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivatkumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa,puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivathurmoksissa heidän edessänsä.

11Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi:"Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistälopun".

12Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "MeneGileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".

13Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänellesanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneetkuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, jalupaa sinäkin hyvää".

14Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun,minkä Herra minulle sanoo".

15Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onkomeidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hänvastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaankäsiin".

16Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun onvannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herrannimessä?"

17Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorillaniinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.Ja Herra sanoi: 'Näillä eiole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."

18Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonutsinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

19Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvanistuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänenoikealla ja vasemmalla puolellansa.

20Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, ettähän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

21Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minäviekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

22Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänenprofeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihensinä pystyt; mene ja tee niin'.

23Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinunprofeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesionnettomuuden."

24Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle jasanoi: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinunkanssasi?"

25Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneestahuoneeseen piiloutuaksesi".

26Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisinAamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.

27Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkäähäntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajanatakaisin'."

28Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herraole puhunut minun kauttani". Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikkikansat".

29Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivätGileadin Raamotiin.

30Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutuatuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissavaatteissasi". Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävitaisteluun.

31Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joitahänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluunkenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaanIsraelin kuninkaan kanssa".

32Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuoon varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntävastaan. Silloin Joosafat huusi.

33Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelinkuningas, vetäytyivät he hänestä pois.

34Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään,satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niintämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut poissotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut".

35Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningasseisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta olivuotanut haavasta vaununpohjaan.

36Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mieskaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"

37Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningashaudattiin Samariaan.

38Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirathänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonkaHerra oli puhunut.

39Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitänorsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista,jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningastenaikakirjassa.

40Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tulikuninkaaksi hänen sijaansa.

41Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelinkuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena.

42Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaankuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa.Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

43Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, jateki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.

44Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsuttiyhä edelleen uhrikukkuloilla.

45Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

46Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänensodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.

47Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista,jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.

48Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana.

49Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkeaOofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, silläne särkyivät Esjon-Geberissä.

50Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minunpalvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa".MuttaJoosafat ei tahtonut.

51Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensäviereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tulikuninkaaksi hänen sijaansa.

52Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi SamariassaJoosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, jahän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

53Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä jaäitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka olisaattanut Israelin tekemään syntiä.