Daniel 4

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 3 Jump to: Chapter 5 →

1"Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani.

2Näin unen, ja se pelästytti minut. Unikuvat, joita minulla oli vuoteellani, pääni näyt, kauhistuttivat minua.

3Minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen.

4Sitten tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät tulivat, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä.

5Mutta viimein tuli eteeni Daniel, jonka nimi on jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki, ja kerroin hänelle unen:

6'Beltsassar, sinä tietäjien päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka unessani näin, ja mikä on selitys.

7Nämä olivat pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin: Katso, oli puu keskellä maata, ja sen korkeus oli suuri.

8Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin.

9Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli ravintoa kaikille. Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet, ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.

10Näin pääni näyissä, joita minulla oli vuoteessani: Katso, pyhä olento astui alas taivaasta.

11Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: 'Hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta.

12Mutta kanto juurineen jättäkää maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta se kastukoon, ja niin kuin eläinten olkoon osanaan maan ruoho.

13Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.

14Tämä on säädetty vartioivien enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elossa olevat tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'

15Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Mutta sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."

16Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa pelästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua pelästyttäkö." Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni vihollisiasi ja sen selitys vastustajiasi.

17Puu, jonka näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan,

18jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat,

19– se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut. Sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja valtasi maan ääriin.

20Mutta se, että kuningas näki vartioivan ja pyhän olennon astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niin kuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa',

21sen selitys, oi kuningas, ja ylimmäisen päätös, joka on kohdannut herraani, kuningasta, on tämä:

22Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja asuinpaikkasi on oleva kedon eläinten. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja olet kastuva taivaan kasteesta. Sitten sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo.

23Mutta se, että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, tietää, että valtakuntasi säilytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.

24Sen tähden, kuningas, kelvatkoon sinulle neuvoni. Kirvoita synnit itsestäsi vanhurskaudella ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla. Ehkäpä silloin onnesi jatkuu."

25Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria.

26Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa,

27hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!"

28Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois.

29Sinut ajetaan pois ihmisten parista, ja kedon eläinten joukossa on oleva asuinpaikkasi. Joudut syömään ruohoa kuin naudat, ja sinulta kuluu seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle tahtoo."

30Sillä hetkellä sana toteutui Nebukadnessarissa. Hänet ajettiin pois ihmisten parista, ja hän söi ruohoa kuin naudat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.

31"Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Niin minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy polvesta polveen.

32Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroisia, ja hän tekee, niin kuin tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitä teet?'

33Siihen aikaan palasi järkeni, ja palasi valtasuuruuteni ja loistoni, valtakuntani kunniaksi. Hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja valtani kasvoi vielä lisää.

34Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta. Sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat, ja hän voi nöyryyttää ne, jotka vaeltavat ylpeydessä."

← Chapter 3 Jump to: Chapter 5 →