Daniel 9

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 8 Jump to: Chapter 10 →

1Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi –

2hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, huomasin Kirjoituksista vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

3Käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen etsiäkseni häntä rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa.

4Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja pelottava Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät käskysi.

5Me olemme tehneet syntiä, olemme tehneet väärin, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset, olemme poikenneet pois käskyistäsi ja oikeuksistasi

6emmekä ole kuulleet palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.

7Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niin kuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkottanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.

8Herra, meidän on häpeä, kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

9Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä häntä kohtaan me olemme olleet uppiniskaisia.

10Emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissaan, jonka hän asetti eteemme palvelijoidensa, profeettojen, kautta.

11Vaan koko Israel rikkoi lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut ääntäsi, ja niin vuodatettiin päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olimme tehneet syntiä Jumalaa vastaan.

12Hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi tulla päällemme niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista, mitä Jerusalemissa tapahtui, ole tapahtunut koko taivaan alla.

13Niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin kaikki tämä onnettomuus tuli päällemme. Mutta emme koettaneet lepyttää Herraa, Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin totuudestasi.

14Sen tähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla päällemme, sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, jotka hän tekee, mutta emme ole kuulleet hänen ääntään.

15Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on:

16Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi. Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat.

17Mutta nyt, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi yli, joka on autiona, Herran tähden.

18Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu nimiisi, sillä me annamme rukoustemme langeta eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

19Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi."

20Vielä minä puhuin, rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen Jumalani pyhän vuoren puolesta.

21Mutta kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka olin nähnyt ennen näyssä, nopeasti lentäen luokseni ja kosketti minua iltauhrin aikana.

22Hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

23Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan, sillä sinä olet rakas. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

24Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

25Niin tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26Sitten kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan Voideltu, mutta ei hänen itsensä tähden. Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, ja sen loppu on kuin tulvassa. Sodan loppuun asti on säädetty hävitys.

27Hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Silloin hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli."

← Chapter 8 Jump to: Chapter 10 →