bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
/
Job 3
Job 3
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
1
Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä.
2
Job lausui ja sanoi:
3
"Kadotkoon päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'
4
Se päivä muuttukoon pimeydeksi. Älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5
Omistakoon sen pimeys ja kuoleman varjo, pilvi laskeutukoon sen päälle, ja päivän pimentymiset sitä pelästyttäkööt.
6
Sen yön ryöstäköön pimeys. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa älköönkä tulko kuukausien lukuun.
7
Katso, hedelmätön olkoon se yö. Älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8
Kirotkoot sen päivän kiroajat, ne, jotka ovat valmiina herättämään leviatanin.
9
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, jota ei tule, älköön se päivänkoiton silmäripsiä nähkö,
10
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.
11
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkä tähden rinnat imeäkseni?
13
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14
kuningasten ja maan neuvonantajien kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen raunioita,
15
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16
tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä,
18
kaikki vangit ovat rauhassa eivätkä kuule käskijän ääntä.
19
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, ja orja on vapaa herrastaan.
20
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan –
23
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?
24
Sillä huokailuni on tullut leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25
Sillä se, mitä kauhistuin, kohtasi minua, ja se, mitä pelkäsin, tapahtui minulle.
26
Ennen kuin tyynnyin, ja sain rauhan ja levon, tuli tuska jälleen."
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42