bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
/
Job 30
Job 30
Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)
← Chapter 29
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 31 →
1
"Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.
2
Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.
3
Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.
4
He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.
5
Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
6
Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –
8
nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.
9
Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.
10
He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.
12
Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.
13
He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
14
He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.
16
Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17
Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.
18
Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.
19
Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.
20
Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.
21
Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22
Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.
23
Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.
24
Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?
25
Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26
Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28
Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.
29
Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.
30
Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31
Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."
← Chapter 29
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 31 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42