2 Samuel 19 — finnish

1Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia".

2(19:3) Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle,koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas olimurheissaan poikansa tähden.

3Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin ikäänkuin varkain, niinkuintulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta.

4Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä:"Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!"

5Niin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänäpäivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he tänäpäivänä ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi,tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.

6Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotkasinua rakastavat. Sillä nyt sinä olet antanut tietää, ettei sinullaolekaan päälliköitä eikä palvelijoita; - niin, nyt minä tiedän, että josAbsalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisisinulle mieleen.

7Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisestipalvelijoitasi. Sillä minä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niinei totisesti yhtä ainoatakaan miestä jää luoksesi tänä yönä; ja tämä onoleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannutsinua nuoruudestasi tähän päivään saakka."

8Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Ja kaikellekansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa".Silloin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Mutta kun Israel oli paennut,kukin majallensa,

9alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä jasanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän onvapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomiapaossa, maasta poissa.

10Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuolluttaistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"

11Mutta kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille jaEbjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa:'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa?Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänenolinpaikkaansa.

12Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi teolisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?'

13Ja Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaani.Jumalarangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä kaikkea elinaikaasi oleminun sotapäällikköni Jooabin sijassa.'"

14Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että heyhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä jakaikki sinun palvelijasi".

15Niin kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille; mutta Juuda olitullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaanJordanin yli.

16Myöskin Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähtikiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.

17Ja hänen kanssansa oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulinperheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansakanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta

18ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä jatoimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeranpoika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli,

19ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoaniälköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jonaherrani, kuningas, lähti Jerusalemista; älköön kuningas panko sitäsydämellensä.

20Sillä palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin; sentähden minäolen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänneherraani, kuningasta, vastaan."

21Niin Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimeiole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herranvoideltua?"

22Mutta Daavid vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, teSerujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisikoketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedäntulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi."

23Ja kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole". Ja kuningas vannoi senhänelle.

24Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan.Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikäpesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihenpäivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin.

25Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningashänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?"

26Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut.Silläsinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaaksenisillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' - sillä palvelijasihan on ontuva -

27mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle.Herrani,kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksinäet.

28Sillä koko minun isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuolemanoma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövätsinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitävalittamista kuninkaalle?"

29Kuningas sanoi hänelle: "Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, ettäsinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden."

30Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan,kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa".

31Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja menikuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli.

32Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha.Hän olielättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvinrikas mies.

33Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä minun mukanani, niinminä elätän sinut luonani Jerusalemissa".

34Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montakopa ikävuotta minullaenää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin:

35minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; osaisinko minä enääerottaa hyvää pahasta, tahi maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitähän syö ja mitä juo? Tahi kuuluisiko minusta enää miltään laulajain jalaulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni,kuninkaalle, kuormaksi?

36Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuollepuolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?

37Salli palvelijasi palata takaisin, saadakseni kuolla omassakaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä onpalvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa; ja teehänelle, mitä hyväksi näet."

38Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teenhänelle, mitä sinä hyväksi näet. Ja kaiken, mitä sinä minulta toivot,minä sinulle teen."

39Sitten kaikki kansa meni Jordanin yli, ja myös kuningas itse meni.Ja kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Sitten tämä palasitakaisin kotiinsa.

40Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanansa, samoin myöskaikki Juudan kansa. Ja he ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaanyli sinne.

41Ja katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan tyköja sanoivat kuninkaalle: "Miksi ovat meidän veljemme, Juudan miehet,varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan ja hänen perheensä ynnä kaikkiDaavidin miehet hänen kanssaan?"

42Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhankuningas meille läheisempi; miksi vihastut siitä?Olemmeko me syöneetkuningasta, tahi olemmeko vieneet hänet itsellemme?"

43(19:44) Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minullaon kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla.Miksi olet siis ylenkatsonut minua? Ja enkö minä ensin puhunutkuninkaani takaisintuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vieläankarammat kuin Israelin miesten sanat.