2 Samuel 22

finnish

← Chapter 21 Jump to: Chapter 23 →

1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herraoli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta.Hän sanoi:

2"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni,autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, jokapelastat minut väkivallasta!

4'Ylistetty olkoon Herra' - niin minä huudan, ja vihollisistani minäpelastun.

5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virratpeljästyttivät minut.

6Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

7Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hänkuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; nehorjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa,palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipienpäältä.

12Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksutpilvet.

13Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistuttiheidät.

16Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustuksetpaljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylössuurista vesistä.

18Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minunvihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuliminun tuekseni.

20Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän olimielistynyt minuun.

21Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kättenipuhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut poisJumalastani, jumalattomuuteen.

23Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minäpoikkea hänen käskyistänsä.

24Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaankuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaannuhteeton;

27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitävastaan, sinä alennat heidät.

29Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minunpimeyteni.

30Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avullaminä ryntään ylitse muurin.

31Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu.Hän onkaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksenkallio paitsi meidän Jumalamme?

33se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetontahänen tiellänsä,

34tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minutkukkuloilleni,

35joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoustajännittämään.

36Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minunrukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eiväthorju.

38Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuinteen heistä lopun.

39Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; hesortuvat minun jalkojeni alle.

40Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minunalleni.

41Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen,mutta hän ei heille vastaa.

43Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen jatallaan.

44Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niinettä tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevatminua.

45Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevatminua.

46Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala,minun pelastukseni kallio,

48Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtanialle;

49sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minutvastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaansinun nimesi kiitosta;

51sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoavoidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

← Chapter 21 Jump to: Chapter 23 →