Matthew 13

Finnish STLK 2017 = Pyhä Raamattu (STLK 2017)

← Chapter 12 Jump to: Chapter 14 →

1Tuona päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istuutui järven rannalle.

2Hänen luokseen kokoontui paljon kansaa. Sen tähden hän astui veneeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.

3Hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä lähti kylvämään.

4Hänen kylväessään muutamat siemenet putosivat tien viereen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

5Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat heti oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.

6Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, ne kuivuivat.

7Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat ne.

8Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.

9Jolla on korvat, se kuulkoon."

10Hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkä tähden sinä puhut heille vertauksilla?"

11Hän vastasi ja sanoi: "Sen tähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.

12Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

13Sen tähden puhun heille vertauksilla, jotta näkevät eivät näe ja kuulevat eivät kuule eivätkä ymmärrä.

14Heille toteutuu Jesajan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.

15Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he haluttomasti kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten heitä parantaisi.'

16Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat.

17Sillä totisesti sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä kuulette, eivätkä ole kuulleet.

18Kuulkaa te siis vertaus kylväjästä:

19Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin paholainen tulee ja tempaa sen pois, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien viereen.

20Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;

21mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää vain jonkin aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, hän heti lankeaa pois.

22Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden petollisuus tukahduttavat sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi.

23Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, ymmärtää sen ja myös kantaa hedelmää ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."

24Toisen vertauksen hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunta on miehen kaltainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.

25Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi juolavehnää vehnän joukkoon ja meni pois.

26Kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin juolavehnäkin tuli näkyviin.

27Perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut juolavehnää?'

28Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'

29Mutta hän sanoi: 'En, ettette juolavehnää kootessanne repisi sen mukana vehnääkin.

30Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana sanon leikkaajille: Kootkaa ensin juolavehnä ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta vehnä korjatkaa minun aittaani.'"

31Vielä toisen vertauksen hän esitti heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.

32Se on kaikista kylvösiemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, se on suurin puutarhakasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."

33Hän puhui heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."

34Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei heille puhunut,

35jotta kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, julistan sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti."

36Sitten hän laski kansan luotaan ja meni asuntoonsa, ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon juolavehnästä."

37Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

38Pelto on maailma; mutta hyvä siemen on valtakunnan lapsia, juolavehnät taas ovat paholaisen lapsia.

39Vihamies, joka ne kylvi, on perkele, elonkorjuu on maailman loppu, ja leikkaajat ovat enkeleitä.

40Kuten juolavehnät kootaan ja tulessa poltetaan, niin tapahtuu maailman lopussa.

41Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja tekevät laittomuutta,

42ja heittävät heidät tuliseen uuniin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

43Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko. Jolla on korvat, kuulkoon.

44Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki. Siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti pellon.

45Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,

46ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

47Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen, ja se kokosi kaikkia kaloja.

48Kun se tuli täyteen, he vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he heittivät pois.

49Näin on maailman lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

50ja heittävät heidät tuliseen uuniin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

51Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme."

52Hän sanoi heille: "Niin jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa."

53Tapahtui, että lopetettuaan nämä vertaukset Jeesus lähti sieltä.

54Hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?

55Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas?

56Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän luonamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"

57He loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan."

58Mutta hän ei tehnyt siellä monta voimatekoa heidän epäuskonsa tähden.

← Chapter 12 Jump to: Chapter 14 →