bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish FINRK
/
Job 11
Job 11
Finnish FINRK
← Chapter 10
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 12 →
1
Naamalainen Tsoofar vastasi Jobille:
2
”Jäisikö sanatulva vastausta vaille? Olisiko monisanainen mies aina oikeassa?
3
Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan, niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?
4
Sinähän sanot: ’Se mitä puhun, on oikein, ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’
5
Toivoisinpa, että Jumala puhuisi, avaisi huulensa sinua vastaan
6
ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä. Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
7
Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä? Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?
8
Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä? Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit siitä ymmärtää?
9
Se on avarampi kuin maa ja laveampi kuin meri.
10
Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi, kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?
11
Tunteehan hän valheen miehet, vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”
12
”Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä sitten, kun villiaasi syntyy ihmiseksi!
13
Valmista sinäkin sydämesi ja ojenna kätesi hänen puoleensa.
14
Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi.
15
Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä pelkää mitään.
16
Sinä unohdat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17
Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi, pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.
18
Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo. Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;
19
käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä. Monet etsivät sinun suosiotasi.
20
Mutta jumalattomien silmät raukeavat. Turvapaikka on heiltä kadonnut, ja heidän toivonsa on elämän loppu.”
← Chapter 10
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 12 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42