bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish FINRK
/
Job 6
Job 6
Finnish FINRK
← Chapter 5
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 7 →
1
Job vastasi:
2
”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!
3
Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan.
4
Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.
5
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6
Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa?
7
Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.
8
Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.
9
Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois!
10
Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”
11
”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?
12
Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea?
13
Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima?
14
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15
Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia.
16
Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi.
17
Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan.
18
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19
Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin.
20
He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään.
21
Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte.
22
Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’,
23
’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?
24
Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne?
26
Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta.
27
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28
Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne.
29
Perukaa puheenne, älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa.
30
Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”
← Chapter 5
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 7 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42