bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
Finnish FINRK
/
Job 3
Job 3
Finnish FINRK
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
1
Sen jälkeen Job alkoi puhua ja kirosi syntymäpäivänsä.
2
Hän sanoi:
3
”Kadotkoon se päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’
4
Muuttukoon pimeydeksi se päivä. Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa, älköön sille valo loistako.
5
Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo. Laskeutukoon pilvi sen päälle, kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.
6
Ottakoon pimeys pois sen yön. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se kuuluko kuukausien lukuun.
7
Hedelmätön olkoon se yö, älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.
8
Kirotkoon sen päivienmanaajat, ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin.
9
Pimentykööt sen aamutähdet. Odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon katsetta nähkö,
10
sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”
11
”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani?
12
Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni?
13
Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä
14
kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita,
15
tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla.
16
Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.
17
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.
18
Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä.
19
Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”
20
”Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille?
21
Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule, etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22
He iloitsisivat riemusta huutaen, jos saisivat osakseen haudan.
23
Miksi hän antaa valoa miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?
24
Huokaus on tullut leiväkseni, valitukseni virtaa kuin vesi.
25
Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26
En ehtinyt tyyntyä, en asettua rauhaan enkä käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42