bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
finnish
/
Job 14
Job 14
finnish
← Chapter 13
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 15 →
1
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnälevottomuutta,
2
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeuttakanssasi!
4
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinuntiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän eipääse.
6
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja ettähän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa seuudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuinistukas.
10
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensäheittänyt, missä hän on sitten?
11
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.Ennenkuin taivaatkatoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnesvihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisitminua!
14
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?Minä vartoaisinkaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesitekoa.
16
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minunsynnistäni;
17
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinäpeittäisit piiloon.
18
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niinsinä hävität ihmisen toivon.
20
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsaja lähetät hänet menemään.
21
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatkovähäisiksi - ei hän heitä huomaa.
22
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
← Chapter 13
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 15 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42