bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
finnish
/
Job 3
Job 3
finnish
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
1
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2
Job lausui ja sanoi:
3
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poikaon siinnyt'.
4
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitäkysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle,peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa,älköön tulko kuukausien lukuun.
7
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköönse aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minunsilmiltäni.
11
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdustatullessani?
12
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnatimeäkseni?
13
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneetitselleen pyramiideja,
15
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneettalonsa hopealla;
16
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuinsikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneetlevätä;
18
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmänkuin aarretta,
22
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, joslöytäisivät haudan -
23
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala onaitaukseen sulkenut?
24
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuinvesi.
25
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin,se minulle tapahtui.
26
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
← Chapter 2
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 4 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42