bible
ra
🌐 Language
English
Español
Français
Deutsch
Português
Italiano
Nederlands
Русский
中文
日本語
한국어
العربية
Türkçe
Tiếng Việt
ไทย
Indonesia
All Languages
Home
/
Finnish
/
finnish
/
Job 6
Job 6
finnish
← Chapter 5
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 7 →
1
Job vastasi ja sanoi:
2
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin senkanssa vaakaan!
3
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sananiharhaan.
4
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juoniiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansaääressä?
6
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makuamunanvalkuaisessa?
7
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainenruoka.
8
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minuntoivoni!
9
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaistaelämäni langan!
10
Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisinsäälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, ettätätä kärsisin?
12
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikinhyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot,jotka juoksevat kuiviin.
16
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteentullen.
18
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perilletullessansa.
21
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjusminun puolestani,
23
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minutväkivaltaisten käsistä'?
24
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olenerehtynyt.
25
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidännuhtelunne?
26
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaaystävästänne.
28
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettelevasten kasvojanne.
29
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olenoikeassa siinä.
30
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikäturmioksi on?"
← Chapter 5
Jump to:
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 7 →
All chapters:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42